Auton painolla ja rakenteella on suuri merkitys turvallisuuden kannalta.
Auton paino: Iso ja raskas auto, joka törmää pieneen autoon, pärjää paremmin kuin pienempi. Tämä tarkoittaa, että pienen ja kevyen auton matkustajat ovat suuremmassa vaarassa loukkaantua. Toisaalta voidaan sanoa, että suuret ja raskaat autot eivät sovellu, koska ne altistavat muut tarpeettomille riskeille. Näitä haittoja on kuitenkin jossain määrin mahdollista kompensoida harkituilla rakenteilla sekä kevyempään että raskaampaan autoon. Tiedämme kuitenkin, että mitä vähemmän voit saavuttaa painonnousua autokannassa, sitä vähemmän ihmisiä kuolisi tai loukkaantuisi vakavasti. Parasta olisi, jos kaikki autot olisivat samanpainoisia. Toisaalta painolla on paljon pienempi rooli muuntyyppisissä onnettomuuksissa, kuten hyvin yleisissä yksittäisissä onnettomuuksissa. Ratkaiseva tekijä tällaisen onnettomuuden lopputuloksessa on se, kuinka hyvin auto on suunniteltu.
Auton rakenne : Törmäystilanteessa matkustajien kehoa on jarrutettava mahdollisimman kevyesti. Tämä tapahtuu, kun auto on vääntynyt. Auto ei kuitenkaan saa olla niin pehmeä, että auton osat tunkeutuvat matkustamoon ja aiheuttavat vahinkoa. Suuressa autossa, jossa on suuret ns. muodonmuutosvyöhykkeet, on helpompi täyttää nämä vaatimukset, koska siellä on yksinkertaisesti enemmän materiaaleja, jotka voivat muuttaa muotoaan. Perinteisesti raskaat ajoneuvot ovat olleet turvallisempia, koska osa suuremmasta painosta on voitu käyttää erilaisiin turvajärjestelmiin ja turvarakenteisiin. Hyvin harkittujen rakenteiden ja materiaalivalintojen ansiosta on nyt mahdollista valmistaa myös pienempiä, kolarin hyvin kestäviä autoja. Hyvin pieniä autoja on kuitenkin vaikea saada törmäysturvallisiksi, varsinkin ns. mopot, joilla on alhainen törmäysturvallisuus kevyiden painovaatimusten vuoksi.
On tärkeää, että auton rakenne ja sisäänrakennetut suojajärjestelmät toimivat yhdessä parhaalla mahdollisella tavalla. Siksi on olemassa eurooppalaisia ??etu- ja sivutörmäyssuojauksia koskevia sääntöjä, joita autojen on noudatettava. Säännöissä ei aseteta vaatimuksia siitä, miten auto ja sen suojajärjestelmä tulisi suunnitella, vaan auto testataan törmäystestissä vakiintuneiden menetelmien mukaan.
Törmäystesti: Kun testataan automallin kykyä suojella matkustajia etutörmäyksessä, se ajetaan 40 prosentilla etuosan leveydestä muotoaan muuttavassa esteessä nopeudella 56 km/h. Tämän pitäisi vastata etutörmäystä toisen auton kanssa. Kuljettajan istuimella on törmäysnukke, joka mahdollisimman pitkälle jäljittelee ihmistä. Nukessa on useita instrumentteja, jotka mittaavat esiintyviä jännityksiä. Jotta auto hyväksyttäisiin, rasitukset eivät saa ylittää vahvistettuja raja-arvoja. Samalla tavalla testataan automallin kykyä suojata matkustajia sivutörmäyksessä. Paikallaan olevan auton kylkeen ajetaan 950 kg painava vaunu, jonka edessä on muotoaan muuttava lohko, nopeudella 50 km/h. Jännityksiä mitataan törmäystelakan avulla, eivätkä ne saa ylittää asetettuja raja-arvoja.