Useimmat varmaan tietävät, että olut on vanha juoma. Tietojen mukaan samoja raaka-aineita haudutettiin 7000 vuotta sitten, suurelta osin kuin nykyään ja tuolloin olutta valmistaneet ihmiset olivat sumerilaisia. Maailman vanhin tunnettu olut, joka löydettiin Kiinasta 5000 vuotta sitten. Karinin panimo valmistaa egyptiläistä olutta 4400 vuotta vanhasta seinämaalauksesta löytyneen reseptin mukaan. Tiettyjä koeoluita on tehty vanhojen reseptien mukaan Suomen oluthistorian mukaan jylinää, mutta kaupallisesta tuotannosta ei tullut mitään. Tänään rakentaja on palannut pudonnutta vaippaa ja testaamme vanhoja suomalaisia reseptejä. Ajatuksenamme on vapauttaa myöhemmin aitoa suomalaista fermentoitujen, suodattamattomien tai pastöroitujen oluiden päälle. Työskentelemme tässä vaiheessa kahdella oluella, tuplaoluella, josta bellmanin teksteissä puhuttiin paljon, sekä keskiaikaisen oluen kanssa, molemmista oluista tulee lievä savuinen maku ja ne ovat melko tummia ja robusteja.
Koko keskiajan ja 1500- ja 1600-luvuilla olut oli hallitseva juoma sekä arki- että juhlakäytössä. Arkioluessa, jota kulutettiin suuria määriä, ei ollut sen suurempaa alkoholipitoisuutta kuin nykyisessä kansanoluessa. Ja tämän valossa kulutuksen voisi järkevästi ymmärtää, kun Spielbergin luostarin ulkopuolella näkyvästi lukee, nunna sai 14 tynnyriä olutta vuodessa eli lähes 5 litraa päivässä. Mutta osittain siksi, että ruoka oli erittäin suolaista, ei myöskään ollut suoraa vaihtoehtoa, mehua, teetä, kahvia tai coca colaa ei silloin ollut olemassa ja vesi oli yleensä juomakelvotonta eikä niin kuin nykyään maailman paras vesi.
Brandy tyrmäsi oluen 1700-luvulla, ja kuten useimmat Belmanin kirjeitä kuulleet ihmiset, voit ymmärtää, että juominen oli uskomatonta. Läpimurto tapahtui vuonna 1840, jolloin olut hallitsi jälleen alifermentoituneen vaalean lagerin muodossa, mutta se alkoi eräänlaisesta baijerilaisesta oluesta Fredrickin revisionistin Of somersaultin huolenpidosta ja juuri hän tasoitti tietä uudelle oluelle. kulttuuria Suomessa. Tästä oluesta kehittyi lopulta suomalainen muunnos saksalaisesta oluesta ja sitä kutsuttiin pilasteriolueksi. Lager-olut oli kevyempää, hieman miedompaa ja yleisesti vahvempaa, maussa selvästi makeaa, nykypäivän ison väkevän oluen edeltäjä.
Panimoon on maassamme aina liittynyt paljon mysteeriä ja kuten Mesopotamiassa ja muinaisessa Babylonissa, myös Suomessa panimot olivat naisia ja heillä oli yleensä merkittävä asema.
Syksy on aina ollut panimon aikaa, harvoja töitä ympäröi sellaiset uskomukset kuin panimo, mikä ei ole niin outoa, kun ottaa huomioon, että jouluoluen perinteet ulottuvat pakanallisiin ajoiin.
Panimossa naiset laittoivat mielellään rautapalan tai hiilen suojelemaan olutta peikot, joita pidettiin oluttehokkaina ja jotka yrittivät aina varastaa halutun esineen. Juoman käymiseen käytettiin monia temppuja, hyvä tapa oli huutaa hei, kun hiiva laitettiin astiaan/kylpyyn. Maatilan ihmiset seisoivat kylvyn ympärillä käymisen alkaessa ja huusivat, nauroivat ja trollasivat. Silloin olutta juoneet vieraat olivat iloisia ja miellyttäviä, mikä oli tärkeää, koska huono olutaisti, joka aiheutti paljon miekkojen ja kirveiden pistoja, oli usein seurausta kuluttamisesta.
Likaan ja ruman mainitseminen oli kiellettyä, sitten oluesta tuli heti paha maku. Vettä ei saanut kutsua sen oikealla nimellä, koska se tuli silloin saastaiseksi, mutta sitä kutsuttiin usein laiksi.
Egyptiläisillä oli oma olutjumalatar, joka suojeli panimoita ja heidän oluttaan. Olutjumala kutsuttiin uhkapelaamiseksi ja Pohjoismaissa olutjumala rakentajaksi.